perjantai 28. joulukuuta 2012

Muistoja menneistä jouluista


Kahdeksantoista vuotta sitten napattu valokuva tuo mieleen menneet joulut. Silloin suuren talon täytti lasten innokkaat äänet. Joulun odotus oli täynnä puuhaa, pienet sormet leipoi kiekurapullia ja otti muotilla tahmeaa piparitaikinaa. Välillä kinasteltiin suositusta possumuotista ja suuresta kaulimesta. Naapurin Marikin oli lähes poikkeuksetta mukana jouluvalmisteluissa.
Illemmalla askarreltiin joulukortteja tai tehtiin taikataikinasta lisää hahmoja jouluseimeen.
Kynttilöiden steariinista saatiin hienoja kuvia sanomalehden sarjakuvista, painoimuste tarttui kuumaan steariiniin kuin paremmassakin kirjapainossa.
Ulkona rakennettiin lumiukkoa tai viimeisteltiin lumilinnaa, pulkat ja rattikelkka oli kovassa käytössä. Ja eteinen pursusi märkiä lapasia, villasukkia, kenkiä ja haalareita.
Ja jouluaatto aamussa oli erityistä taikaa. Tänään tulisi joulupukki!
Äiti oli herännyt jo hyvissä ajoin hauduttamaan riisipuuroa, se kuului meillä aina aattoaamuun. Koko talo sytytettiin täyteen kynttilöitä, oli vielä niin aikaista että ulkona oli pimeää. Vain Topin oli hiukan vaikeaa karistaa unet silmistä, muut olivat jo ihan joulutöpinöissä.


Joulupuurolautaset jaettiin umpimähkään. Ja sitten jokainen laulaa lurautti omassa lautasessa olleen joululaulun tai ainakin sen verran minkä osasi. Topi ei yleensä halunnut laulaa, ja sovittiinkin että lausuminenkin käy... Mantelin sai aina äiti, se jopa herätti epäilyksiä muissa :)
Puuron jälkeen sai avata yhden paketin.
Vaikka aatto oli täynnä touhua, päivä oli lapsista pitkä.
Kunnes lopulta se odotettu ilta saapui. Kaikki liukuivat joulun taikapiiriin.

Jatkan joulublogiani ensi vuonna. Ihanaa uuttavuotta kaikille, Päivi.



lauantai 22. joulukuuta 2012

Jäätöitä


Lumi on kaunista, mutta kauniimpaa on jää. Tänään oli juuri sopiva päivä tehdä erilaisia jäätöitä. Laitettiin kuusi jäälyhtyä jäätymään kymmenen litran ämpäreihin. Pakkasta oli 15 astetta, joten alle kymmenessä tunnissa lyhdyt olisivat valmiit. Hulaus lämmintä vettä ja lyhty tupsahtaa ulos ämpäristä kirkkaana ja kauniina. Jäädytin vielä kakkuvuokaan kaksi sydämenmuotoista lyhtyä. Laitan ne joko isojen lyhtyjen koristeiksi tai sitten ulkoterassille ilahduttamaan jouluvieraita. Tuikku on juuri sopiva tämän sydämen sisään. Ulkoa olikin sitten mukava siirtyä lämpiminpiin joulunvalmistelutöihin.

 
Seitsemän tuntia ei vielä riittänyt lyhdyn jäätymiseen. Eipä hätää, tällä pakkasella vaan uusi lyhty tulemaan. Käänsin muut ämpärit ylösalaisin, niin jäätyminen on tasaisempaa.
 Porasin reiän sydän renkaaseen ja valutin liiat vedet pois, ettei se lyhty halkeaisi.

 
Huomenna Tauno saa kypärän tilalle tonttulakin ja uuden, ehomman nenän.


Piparit odottavat silkkipaperin sisällä noutajaansa.

 
Tonttu oli lähettänyt minulle joulupaketin, josta paljastui muunmuassa sinappijauhoa ohjeineen. Nyt on mistä valita kinkun kanssa...


Joulupuuhailu on hauskaa, kunhan ei väsytä itseään liikaa. Muistetaan kaiken tämän kiireen ja tohinan keskellä välillä vaan rauhoittua nauttimaan kaikesta kauniista ja mikä tuottaa itselle iloa. Silloin joulun taika pääsee vaikuttamaan mielen joka sopukkaan saakka.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kolmas Adventti


Tunnelmallista kolmatta Adventtisunnuntaita!
Ulkona on sysipimeää, vain jouluvalot antavat pikkuisen kultaista loistettaan. Lunta sataa hiljalleen, ilman raivoavaa tuulta olisi lähes idyllistä. Lunta on kinostunut paikoitellen puolen metrin verran, pelloilta tuuli pääsee tanssittamaan lunta ilman esteitä.
Mutta sisällä on lämmintä, puuhellassa ritisee tuli ja adventtikynttilät on sytytetty.
Eilen oli Porvoon Wanhankaupungin joulunavajaiset.Pikkuruiset, käsitöitä pursuilevat markkinakojut olivat vallanneet alueen ja puodit olivat tulvillaan joulutunnelman vallanneita ihmisiä. Mutta myyjien asenteissa näkyi kiire ja tungos. Ärtyneitä ilmeitä, lähes ilkeitä kommentteja asiakkaille, jotka olivat pysähtyneet liian ahtaisiin paikkoihin ihailemaan jouluisia tuotteita. Lattiat olivat paikoin tosi liukkaita ja yksi hurja kaatuminen jyrkissä portaissakin sattui kohdalle.
Tungoksissa ja joulunhälinässäkin yritetäänhän muistaa joulumieli!
Mutta Porvoon kaupunki teki jouluisan eleen unohtamalla maksulliset pysäköintipaikat, kaikki parkkipaikat oli vapaassa käytössä, KIITOS!
Kaupunki oli koristeltu tunnelmallisesti. Pikkuisia joulukuusia valoineen, valonauhoja kaikkialla, kynttilöitä ja lumen tuoma kauneus.
Helmi-kahvila oli jäädyttänyt taidokkaan oksakoristelun, harmi etten ottanut kameraa mukaan.
Tänään rauhoitutaan ihan vaan olemaan, joulutunnelmaan virittäytymään.
Rauhallista Adventtia teille kaikille!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Lucian päivä

Pyhä Lucia

   

Pyhä Lucia, jonka silmät ovat lautasella. Domenico di Pace Beccafumin maalaus vuodelta 1521.
Pyhä Lucia (lat. Sancta Lucia, 283304) on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.
Pyhän Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.[1]

Wikipedia


 Kaksikymmentä vuotta sitten, kun vanhin lapsistani oli neli-vuotias, naapurimme pyysi häntä Lucia-neidoksi oman tyttönsä seuraksi sairaalaan, osastoja kiertämään. Sairaalalta saatiin kynttiläkruunut, valkoisita lakanoista tehtiin asut ja kaksi suloista Lucia-neitoa olivat valmiit laulamaan osaamiaan joululauluja vanhusten iloksi. Pikkutytöt sai paljon hymyjä ja taisi muutama kyynelkin valua. Mukavia muistoja.


LUCIA-LAULU
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,

viestiä jouluyön

tuikkeensa toistaa.

Taivainen kirkkaus,

riemuisa julistus.

Kynttilät syttyy,

kynttilät syttyy.



Metsiin jo Pohjolan

vaipan luo hanki,
ja maa on valkean

verhonsa vanki.

Taivaisen hohteen tuo,

Lucia valon suo,

Pyhä Lucia,

Pyhä Lucia.



Kiteet luo helmivyön

valkoiseen kaapuun.

Kätköstä talviyön

luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,

Pyhä Lucia.


Natten går tunga fjät runt gård och stuva.
Kring jord som soln förgät, skuggorna ruva.
Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus
Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Natten var stor och stum, nu hör det svingar
i alla tysta rum, sus som av vingar.
Se på vår tröskel står vitklädd med ljus i hår
Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Mörkret skall flykta snart, ur jorden dalar
så hon ett underbart ord till oss talar.
Dagen skall åter ny stiga ur rosig sky
Sankta Lucia, Sankta Lucia.




Jo keskiajalla juhlittiin Pohjolassa auringon voittoa pimeydestä. Juliaanisen kalenterin aikana, ennen vuotta 1753 sattui vuoden pimein päivä joulukuun 13. päivän kohdalle, josta sittemmin tuli Pyhän Lucian muistopäivä.
Sekaannus johtuu siitä, että 1600-luvun Saksassa kuviteltiin, että joulupukin esikuva, Jeesus-lapsi tuli valepuvussa Maan päälle jakaman vehnäpullia kilteille lapsille. Tuhmille lapsille jakeli sen sijaan kuritusta kissan valepuvussa oleva paholainen, Lusifer.
 Uskomus siirtyi Ruotsiin ja käsitteet sekaantuivat. Kun tarinaan lisättiin vielä riemu päivän pitenemisestä  syntyivät sahramilla auringonkeltaisiksi värjätyt leivonnaiset, joiden piti pelottaa valonarka Lucifer-kissa pois ja kutsua aurinko takaisin.
Jaakko Rahola
  

Lucia-pullat

  • 5 dl maitoa
  • 50 g hiivaa
  • 1 tl suolaa
  • 0,5 g sahramia
  • 2 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 13-15 dl vehnäjauhoja
  • 150 g margariinia tai voita
Voiteluun: 1 kananmuna
Koristeluun: rusinoita

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sahrami, sokeri ja muna. Lisää puolet jauhoista ja vatkaa voimakkaasti hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Lisää pehmeä rasva ja loput jauhot. Alusta kimmoisa, kulhon reunoista irtoava taikina. Peitä astia ja kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Vaivaa taikinasta ilmakuplat jauhotetulla työpöydällä. Jaa taikina kahteen osaan ja molemmat osat edelleen noin 15 palaan. Muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Peitä ja kohota 30-45 minuuttia. Voitele pullat rikkivispatulla munalla ja koristele rusinoilla. Paista uunin keski-osassa 225 asteessa 8-12 minuuttia, pullien koosta riippuen.

Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös purkillisen rahkaa (250 g). Lisää rahka yhtä aikaa suolan, sokerin, sahramin ja kananmunan kanssa. Tarvitset myös hieman enemmän jauhoja (n. 2 dl lisää).

Ohje: DanSukker

Teksti: Sirpa Lauttamus-Ahola

 

Lumihan on ihanaa!


 
Lunta oli aamulla NIIN paljon, että lähdin lumitöihin. Mutta... se oli niin ihanaa, valkoista ja muhevaa, että käteni alkoivat kuin itsestään pyörittää palloa, toista ja komatta. LUMIUKKO.
Tauno sai nimensä ja kuvansa ikuistettua tänne, kun ei lumiukon elämän pituutta aina arvaa. Mutta jos se jouluun asti kestää, niin jokainen tietää mitä jouluyönä tapahtuu.
 
 
Olin likomärkä, kun lumiukko oli valmis ja keskenjääneet lumityötkin piti hoitaa. Laskin lampaat ulos ja ne katselivat kiinostuneina porkkananenää. ja minä vakoilin olkani yli lunta työntäessäni lampaitten liikkeitä, muistin entisen kultaisennoutajani Kamun, jolla oli pakkomielle kaataa kaikki tyhjästä ilmestyneet lumiukot! Mutta Tauno sai olla rauhassa, olikohan se sen verran määrätietoisen näköinen metsurinkypärässään, että lampaat katsoivat paremmaksi antaa sen olla omineen.
 
 
Päkäpää varmistaa, ettei tänne ole ilmestynyt mitään ylimääräisiä, valkoisia ja pelottavia henkilöitä.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

TOINEN ADVENTTI


 
RAUHAISAA TOISTA ADVENTTIA !
Nämä viikot vilahtavat ohi niin kovin nopeasti. Joulu lähestyy. Tänään otetaankin ihan rennosti ja kuunnellaan jouluisia lauluja ja poltellaan kynttilöitä. Aamu alkoi pirteästi lumitöillä ja sen jälkeen lampaiden ulkoilutuksella. Nämä meidän villakerät on tulleet jo niin kesyiksi, että ne seuraisi vaikka postilaatikolle asti , eli noin puolen kilometrin päähän. Joutuu jo hätistelemään niitä kotiin päin, mutta ne vaan tiiviinä laumana kulkee perässäni.



Eilen oltiin Tuulimyllyn joulupolulla, tapahtumassa joka on meidän kylällä jokavuotinen. Ihana ympäristö, vanhoja rakennuksia ja tunnelmallisia miljöitä. Ja koko tapahtuma on talkoovoimin toteutettu ja ilmainen. Kuvia jäljempänä. Tälläisillä tapahtumilla se joulumieli pysyy yllä!

 
Komea tuulimylly odottaa kulkijoita
                                                         

 
Mahtava rakovalkea lämmittää
                                                

 
                                                     Tähänkö ne kaikki
                            kilttien nimet kirjataan?
                                              

 
Hämyholvissa voi viettää kauniin musiikin lomassa hiljaisen hetken.

Polku oli valaistu lyhdyin ja tuikuin. Siellä täällä oli eläviä tulia, rakovalkea ja makkaranpaistopaikkoja. Oli mahdollisuus juoda nokipannukahvit itseleivotun pullan kera. Olipa polun varrella Mörrin majakin, havuista kasattu. Ihmiset hymyili, se jos mikä on tänä päivänä harvinaista herkkua!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Pipareita pipareita

   

Tänään oli leipomispäivä. Löysin äitini vanhan keittokirjan vuodelta 1952. Siitä poimin ohjeen Presidentinrouvan piparit. Nämä ensimmäiset kuvat ovat ihan perinteisitä joulupipareista. Presidentinrouvan pipareiden perusohjeesta tein kolmenlaisia pikkuleipiä. Nyt vaan pitää laittaa ne hyvään piiloon, mieheni on hulluna kaikkeen itse leivottuun. Että jotain jäisi jouluksikin;D

Ohjeet blogissani sivulla wanhan ajan jouluruokia.

Kulmalan Karitan ankat


Maatilan eläimet, muotit Tallinnan tuliaisina.
 
Presidentinrouvan taikinasta
 
Presidentinrouvan taikinasta

 
Nämä minä annan tuliaisiksi. Purkki on laivalta, kansi päällä se on karuselli!

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivänä



Heti aamusta laitoin uunin lämpiämään ja lantut kiehumaan. Lanttulaatikkohan siitä tulee jouluksi. Laitoin jälkilämmölle Karjalanpaistin, sehän sopii hyvin näin Itsenäisyyspäivän ruuaksi. Illalla lähdetään pojan luo katsomaan Tuntematonta sotilasta, sehän on ihan kohokohta kun me ollaan nyt vuosi oltu ilman telkkaria. Juustot, rypäleet ja viini matkaan, niin eiköhän viihdytä. 
Kynttilänvalossa kuunnellaan myöhemmin presidentinlinnan juhlia radiosta, pukuloiston voi kuvitellakin.
Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!  





keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Enkeleitä

            Enkeleitä, onko heitä?



Enkeli (< kreik. ἄγγελος, angelos, sanansaattaja[1]) on Raamatussa ja Koraanissa Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvä taivaallinen henkiolento. Enkelit kuuluvat juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin. Myös uusissa uskonnollisissa henkisyyttä korostavissa liikkeissä (kuten New Age) viitataan usein enkeleihin.

Enkelit toimivat joko Jumalan sanansaattajana, jolloin enkelit tuovat ihmisille ilmoituksia Jumalalta, tai taivaallisena hoviväkenä tai sotajoukkona. Taiteessa enkelit kuvataan usein naisina tai naismaisina hahmoina. Vanhassa testamentissa enkelit kuvataan joskus yksinkertaisesti "miehinä", joskus myös "ruhtinaina", kun taas esim. Raamattu kuvaa mm. arkkienkeli Gabrielin yksinkertaisesti miehen muotoiseksi olennoksi — ei siis suoranaisesti ihmiseksi kuten taiteilijat asian ilmaisevat.

Vanhimmissa maalauksissa enkelit näyttävät nuorilta miehilta. Siivet lisättiin, jotta enkelit voisi erottaa ihmisistä.

Wikipedia


 

Meillä jokaisella on jonkinlainen käsitys enkeleistä. Toisille meistä enkelit ovat satumaisen utuinen ajatus tai lähinnä mielikuvituksen värikäs tuote. Toisille taas ne ovat täyttä totta ihan jokapäiväisessä elämässämme.

Toiset meistä ajattelevat enkelin uhkaavana ja pelottavana hahmona, vaikka taivaasta langenneena enkelinä tai suoranaisena kostonenkelinä.
Useimmille kuitenkin mielikuva enkelistä on toisenlainen. Kaunis, hohtava, hyväntahtoinen. Enkeli joka on lähetetty suojelemaan ja ohjaamaan meitä kaikissa elämänvaiheissa.

Vai voisiko enkeli olla joku, jonka kohtaamme arjessa, tuntemattoman hymy ihmisvilinässä, valon pilkahdus pimeässä.

Näin joulun alla jokaisen meistä soisi suovan ajatuksen omalle suojelusenkelilleen.


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Hänt' ihana enkeli kotihin vie. niin pitkä on matka, ei kotia näy, vaan ihana enkeli vierellä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie. Ja usein se käytävä liukaskin lie. Oi pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Ja syntikin mustia verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin tarttua vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie. Oi, laps' ethän milloinkaan ottaakaan vois sä kättäsi enkelin kädestä pois


Löysin netistä ihanan, jouluun sopivan runon, kirjasta upponalle

Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.

Se varjeli aamusta pimeään,




ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.

Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.

Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen-

Enkelin siipien kosketus teille kaikille!




tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulun odotusta kanalassa

Joulu lähestyy, mutta se ei kanojen normaalielämää muuta suuntaan eikä toiseen. Muninta jatkuu, Rose on aloittanut haudonnan harjoittelun. Se varmasti toivoisi jouluksi perheenlisäystä, mutta emännän ahkerat käynnit pesälaatikolla tekevät tämän toiveen tyhjäksi. Ja tässä asiassa ei taida joulupukkikaan auttaa;D


Viljo kutsuu katraansa katselemaan lumihiutaleiden tanssia.


 
Pikkujoulujen kunniaksi pöytään on katuttu punainen liina ja porkkanalaatikkoa. Kyllä meidän nyt kelpaa odotella joulun tuloa!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Ensimmäinen Adventti

 



Hoosianna Daavidin poika
kiitetty olkoon hän
kiitetty Daavidin poika
joka tulee Herran nimeen

Oikein rauhaisaa ensimmäistä Adventtia kaikille!
Kynttilät on sytytetty ikkunoihin, ja sireenipensaskin sai pienen jouluvalon. Laitoin ikkunoiden alle havupunokset, joihin kiersin lämpimän valkoisia jouluvaloja. kyllä ne vaan kirkastaa tätä pimeyttä, ihan kuten tuo juuri satanut lumikin.
Meillä on tänään soinut joululaulut ensimmäisen kerran ja voin sanoa, että niihin ei kyllästy. Ei ennätä kyllästyä:)
Lantut ja porkkanat on odottamassa laatikoiden tekoa, ajattelin jos ensi viikolla laittaisi uunit kuumiksi...
Nautitaan näistä ihanista hämärän päivistä ja tummista illoista. Kohta on joulu!!!

 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Lahjarasioita

Iski jälleen kerran askarteluinnostus. Päätin tehdä lahjarasioita, vanhat tapetin jämät saa näissä hyvin uusiokäyttöön. Kuvat on vanhan Rakkauslaulukirjan sivuja. Ylimmäinen rasia on valmis, kaksi muuta saavat vielä koristelut. Näissä olisi kyllä kiva säilyttää vaikka vanhoja rakkauskirjeitä... Tosin ne taitaisi mahtua yhteen laatikkoon:)

Nyt vaan pehmoiset tossut jalkaan ja nauttimaan tästä syksyn sateisesta päivästä hellan lämmössä.

 
Napoleonkin sen osaa.


 
Vielä vedet virtaa vapaina. Hetki vain, niin ne saavat pintaansa kimaltelevan jääpeitteen. Ihanaa joulun odotusta!

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kuusenkoristeita

 
Kuusenkoristeita
 
 
 
 
 
 
 

 
 
 
Rakastan kuusenkoristeita. Joka vuosi on yhtä ihanaa kaivaa koristelatikko esiin ja hypistellä yksi kerrallaan kaikkia ihanuuksia. Minussa taistelee kaksi eri persoonaa. Toinen tarttuu harakan innolla kaikkeen kimaltavaan ja kiiltävään, toinen taasen ihailee yksinkertaisia, perinteisimpiä koristeita, kuten oljesta tehtyjä sydämiä ja lankatonttuja. Ja joka vuosi se harakka taitaa viedä blingblingillään voiton;D