Lahjarasioita

Iski jälleen kerran askarteluinnostus. Päätin tehdä lahjarasioita, vanhat tapetin jämät saa näissä hyvin uusiokäyttöön. Kuvat on vanhan Rakkauslaulukirjan sivuja. Ylimmäinen rasia on valmis, kaksi muuta saavat vielä koristelut. Näissä olisi kyllä kiva säilyttää vaikka vanhoja rakkauskirjeitä... Tosin ne taitaisi mahtua yhteen laatikkoon:)

Nyt vaan pehmoiset tossut jalkaan ja nauttimaan tästä syksyn sateisesta päivästä hellan lämmössä.

 

Napoleonkin sen osaa.

 

Vielä vedet virtaa vapaina. Hetki vain, niin ne saavat pintaansa kimaltelevan jääpeitteen. Ihanaa joulun odotusta!

Kuusenkoristeita

 

Kuusenkoristeita

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rakastan kuusenkoristeita. Joka vuosi on yhtä ihanaa kaivaa koristelatikko esiin ja hypistellä yksi kerrallaan kaikkia ihanuuksia. Minussa taistelee kaksi eri persoonaa. Toinen tarttuu harakan innolla kaikkeen kimaltavaan ja kiiltävään, toinen taasen ihailee yksinkertaisia, perinteisimpiä koristeita, kuten oljesta tehtyjä sydämiä ja lankatonttuja. Ja joka vuosi se harakka taitaa viedä blingblingillään voiton;D

 

Hillokellarissa

 

Imen itseeni joulun taikaa.
Kellaria ei edes erota pihapolulta. Se lähes peittyy vuosikymmenien aikana katon vallanneeseen viiniköynnökseen. Maakellari, Mummon kellari, Hillokellari. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Tuikut loistavat kellariin johtavan polun molemmin puolin. Tonttuja varten.
Lähes kompastelen puunjuuriin ja risuihin, kun lähden hillon hakureissulle.
Olen kuulevinani ensin rapinaa ja kummallista kahinaa, kuin hillopurkkeja siirreltäisiin hyllyllä. Saatanpa tavata Hillokellarin tontun. Iseasiassa minulla olisi kyseiselle olennolle asiaakin. Useasti hillopurkkien kannet ovat olleet hieman raollaan, ja joskus näyttää kuin jotkut purkit olisivat vajentuneetkin. Liekö tontut vain herkutelleet hilloilla vai onko nämä niitä tonttujen pikku ilkitöitä, joista ennenvanhaan aina varoiteltiin
Sytytän katossa roikkuvan hehkulampun , sen niukassa valossa näen vain varjon häilähdyksen. Tunnen maan ja kosteuden, hieman ummehtuneen kellarin hajun, silti se ei ole paha tuoksu, pikemminkin  päinvastoin. Ja äkkiä näen sen. Se istuu kellarin nurkassa, alimman hyllyn alla. Se on pieni tontuksi, ja ilme sillä kuvastaa lähinnä oveluutta. Tiedän, ettei minun tarvitse kysyä siltä mitään, tontun suupielissä hehkuu mansikan puna.

 

Ehkäpä tonttu vartioi hillokellaria, ja katsoo sille kuuluvan pienen osan purkkien ja purnukoiden sisällöstä. Olkoon, nappaan pikkupurkin vadelmahilloa lettuja varten, suljen kellarin oven ja kävelen tuvalle takaisin. Joulun taikapiiri ympärilläni.

 

 

 

Vanha maakellari on joulun taikapiirin lumosta syntynyt, tonttu ja hillot on ihan oikeasti olemassa.

Joulutyyny

Tässä se  nyt on- ei kissa, vaan kissan takana oleva Tilda-tyyny. Minä en todellakaan ole mikään taitava ompelija, joten olin oikein tyytyväinen tulokseen. Innostuinpa niin paljon, että ompelin sermiin uudet verhot. Valkoiset nekin, mutta jollakin tavalla mukavamman näköiset kuin entiset pitsiset. Yksinkertaisemmat.

 

Tein pikkuvirheen applikaation kanttauksessa, ja päätin peittää sen sievällä sydämellä:D

 

 

Ennen

 

 

                                                        Jälkeen

Päällystin kaksi laatikkoa vanhoilla tapetinjämillä ja reunustin ne silkkinauhalla. Pikkutavaroille mukavat säilytyslaatikot tai sitten ne menee lahjalaatikoiksi pukinkonttiin.

Nyt rupean tekemään hillopurkeille kankaisia suojuksia. Sitten pääsen esittelemään hillokellarin tontut!

Nyt on pakko puuhastella!

 

Kyllä joulun väri sittenkin taitaa olla punainen! Löysin aivan ihania, pienikuvioisia kankaita. Ajattelin ommella niistä valkoiselle päiväpeitteelle pirtsakat joulutyynyt. Levittelin kankaat sängylle ja heti ne vallattiin... Omistajan elkein Napoleon otti toisen rihmarullista itselleen.

 

Löysin aikoja sitten kadonneet kirjontapohjat aitan perukoilta, kirjoin toisen ja aion laittaa sen yhteen joulutyynyistäni. Mies viisasteli, että siinähän se vaimo istuu keskimmäisenä-

 Kuningatar ilman työvelvoitetta... Hmm...

 

 

Sukkia pukinkonttiin. Ensimmäinen pari matkustaa tänään ystävälle Kuusjärvelle.

 

 

En voi ymmärtää. Mies ei pidä marmelaadista.

Uskokaa tai älkää, söin kaikki nämä Vihreät kuulat illalla. Sokerihumalassa vai joulunhuumassa, siinäpä pulma.

 

Sauna-Tontut esittäytyy

Minä olen kaikkien tonttujen esi-isä, URHO. Nykyään huovutettuna tauluna Ruusumutkan seinällä. Kuvani löytyi vuosia sitten Jouluihmisen aarreaitasta, eli Porvoon vanhasta kaupungista. Ihoni on harmahtava, koska siihen aikaan kun minä elin, oli pysyttävä tiukasti poissa päivänvalosta ja ihmisten silmistä. Talleissa, saunoissa ja hillokellareissa me piileskelimme ja vain aivan joulun lähellä kömmimme sieltä esiin. Siihen aikaan talonväki jätti meille tontuille aina puurokulhon tuvan nurkalle aattona. Vain pikkuruiset jalanjäljet jätimme jälkeemme lumeen.

 

Minun nimeni on Taavi, olen saunatonttu, vanhaa sukua minäkin. Esittelenpä samoin tein ystäväni:

Tässä on Matti. Vielä on Matilla aikaa istuskella kaikessa rauhassa saunan jälkilämmössä kahvikupposen kanssa.

 

Tämä pikkumies on nimeltään LilliPutti. Näsäviisas ja vähän ilkeäkin. Paitsi Jouluna.

 

Ja hän on muori. Mitä meidän elämästämme tulisikaan ilman iloista muoria. Nälkää näkisimme, ikävään kuolisimme pitkän kesän aikana.

JA MUISTATTEHAN HYVÄT IHMISET, SAUNOMISEN KULTAISIMMAN SÄÄNNÖN:
SAUNASSA EI SAA RIIDELLÄ, EI HUUTAA, EI MELUTA.
KIROSANAT MYÖSKÄÄN EIVÄT SAUNAAN SOVI,
VAHVOISTA ALKOHOLIJUOMISTA PUHUMATTAKAAN.
SITEN SAATTE VAIN MEIDÄT PAHALLE TUULELLE JA KEPPOSTELEMAAN
PIKKU ILKEYKSIÄ.
KYLLÄ MEILLE SAUNATONTUILLEKIN PIKKU HUIKAT
SAHTIA TAI KOTIKALJAA MAISTUU, MUTTA VAIN KOHTUUDELLA.

TÄSSÄ TALOSSA SAUNA LÄMPIÄÄ JOKA IKINEN ILTA.
SIKSI ME VIIHDYMMEKIN TÄÄLLÄ NIIN HYVIN.
LÄMPIMÄSSÄ, HÄMÄRÄSSÄ.
LYHTYJEN TUIKKEESSA.
JOULUA ODOTTAEN.

Joulunaika maalla

 Kaikki kuvat on kuvattu Ruusumutkassa.

Ethän kopioi kuviani.

 

Rakastatko joulua, tuntuuko, ettet löydä sitä aitoa jouluntunnelmaa kaupungissa.

Joulunaikaan, maalla, kaivetaan aittojen perukoilta olkipukit ja tontut, kynttilät ja lampaantaljat. Vuosien varrella kertyneet lyhdyt valaisevat pihamaan. Havut ulko-oven edessä tuoksuvat, himmeli heilahtelee hiljakseen ilmavirrassa. Vanhan puuhellan lämmössä kypsyy riisipuuro, se nautitaan ikivanhoilta, kirpputorilta löytyneiltä lautasilta. Illalla tunnelmoidaan vaikkapa navetan ylisille rakennetulla glögipaikalla. Eikä unohdeta rusinoita ja manteleita.
Joskus tämä aika ennen joulua on kaikkein nautinnollisinta. Kuunnella hiljaisuutta, olla hetken vain ajatuksiensa kanssa. Kun malttaa unohtaa turhan kiireen ja aikataulut ja vain antautua jouluntaikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tähti tähdistä kirkkain

On illansini luonto vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään
Ja toivon että jouluntähden nään

Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän
Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa