Kahdeksantoista vuotta sitten napattu valokuva tuo mieleen menneet joulut. Silloin suuren talon täytti lasten innokkaat äänet. Joulun odotus oli täynnä puuhaa, pienet sormet leipoi kiekurapullia ja otti muotilla tahmeaa piparitaikinaa. Välillä kinasteltiin suositusta possumuotista ja suuresta kaulimesta. Naapurin Marikin oli lähes poikkeuksetta mukana jouluvalmisteluissa.
Illemmalla askarreltiin joulukortteja tai tehtiin taikataikinasta lisää hahmoja jouluseimeen.
Kynttilöiden steariinista saatiin hienoja kuvia sanomalehden sarjakuvista, painoimuste tarttui kuumaan steariiniin kuin paremmassakin kirjapainossa.
Ulkona rakennettiin lumiukkoa tai viimeisteltiin lumilinnaa, pulkat ja rattikelkka oli kovassa käytössä. Ja eteinen pursusi märkiä lapasia, villasukkia, kenkiä ja haalareita.
Ja jouluaatto aamussa oli erityistä taikaa. Tänään tulisi joulupukki!
Äiti oli herännyt jo hyvissä ajoin hauduttamaan riisipuuroa, se kuului meillä aina aattoaamuun. Koko talo sytytettiin täyteen kynttilöitä, oli vielä niin aikaista että ulkona oli pimeää. Vain Topin oli hiukan vaikeaa karistaa unet silmistä, muut olivat jo ihan joulutöpinöissä.
Joulupuurolautaset jaettiin umpimähkään. Ja sitten jokainen laulaa lurautti omassa lautasessa olleen joululaulun tai ainakin sen verran minkä osasi. Topi ei yleensä halunnut laulaa, ja sovittiinkin että lausuminenkin käy... Mantelin sai aina äiti, se jopa herätti epäilyksiä muissa :)
Puuron jälkeen sai avata yhden paketin.
Vaikka aatto oli täynnä touhua, päivä oli lapsista pitkä.
Kunnes lopulta se odotettu ilta saapui. Kaikki liukuivat joulun taikapiiriin.
Jatkan joulublogiani ensi vuonna. Ihanaa uuttavuotta kaikille, Päivi.
